Jokaisessa Euroopan maassa on omat säädöksensä julkitilojen tekstiileille ja ne koskevat lähinnä tekstiilien paloturvallisuutta.
Se, mikä käsitetään paloturvalliseksi muualla, ei automaattisesti riitä Suomessa. Tekstiilien soveltuvuus eri käyttötarkoituksiin osoitetaan standardoiduin testein.
Suomen rakentamismääräyskokoelmassa esitetään vaatimukset julkisten tilojen sisustuksessa käytettävien sisusteiden paloturvallisuudesta. Ohjeet on koottu RT-korttiin RT08-11098.
Suositusten toteutumista valvoo kuntien ja kaupunkien paloviranomaiset.
Syttyvyysluokka määritellään tuoteryhmittäin. Palotesteissä mitataan tuotteen syttymistä ja palon alkuvaiheen etenemistä.
Suomessa on käytössä kolme syttyvyysluokkaa (SL):
Useimmissa julkisissa tiloissa edellytetään verhotekstiileiltä SL1-luokitusta. Verhokankaan syttyvyysluokka on SL1, kun se läpäisee hyväksytysti IMO 2010 FTPC part7 –mukaisen palokokeen tai standardin EN13773 luokka 1 tai 2 -palokokeen.
Verhoilukankaat testataan standardinmukaisina rakenteina pehmustemateriaalin kanssa.
Verhoilukangas on syttyvyysluokkaa 1, kun se läpäisee hyväksytysti EN1021 1 ja 2 -testit tai IMO
2010 FTPC Part 8 -testin mukaiset vaatimukset.
Irtomatot testataan standardin EN13501-1+A1 mukaisesti ja testitulosten mukaan matot täyttävät paloluokituksen Bfl, Cfl, Dfl tai Efl.
Hotellit, lomakodit, asuntolat, sairaalat, vanhainkodit, rangaistuslaitokset yms.
Myymälät, näyttelyhallit, urheiluhallit, teatterit, kirkot, kirjastot yms.
